lähete

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lähete (48-C)[1]

  1. (asiakirja) saate, lähetykseen liitettävä yleensä lyhyt seloste lähetyksen sisällöstä tai tarkoituksesta; lappunen jossa on tieto lähettäjästä, tms.
  2. (tekniikka) lähetetty tai vastaanotettu yleensä sähkömagneettinen signaali
    Naapurin lähete tukkii herkän vastaanottimemme.
    Mittausasema havaitsi uuden heikon lähetteen, jonka alkuperää ei vielä ole voitu selvittää.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlæhet̪eˣ/
  • tavutus: lä‧he‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lähete lähetteet
genetiivi lähetteen lähetteiden
lähetteitten
partitiivi lähetettä lähetteitä
akkusatiivi lähete;
lähetteen
lähetteet
sisäpaikallissijat
inessiivi lähetteessä lähetteissä
elatiivi lähetteestä lähetteistä
illatiivi lähetteeseen lähetteisiin
lähetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lähetteellä lähetteillä
ablatiivi lähetteeltä lähetteiltä
allatiivi lähetteelle lähetteille
muut sijamuodot
essiivi lähetteenä lähetteinä
translatiivi lähetteeksi lähetteiksi
abessiivi lähetteettä lähetteittä
instruktiivi lähettein
komitatiivi lähetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lähettee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lähetet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lähetekeskustelu, lähetekirje

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lähete Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

lähete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä minema

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lähete sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C