luuttu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Luuttu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
luuttu

Substantiivi[muokkaa]

luuttu (1-C) (monikko luutut)

  1. (musiikki) keskiajalta lähtien Euroopassa käytetty kielisoitin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluːt̪.t̪u/
  • tavutus: luut‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luuttu luutut
genetiivi luutun luuttujen
partitiivi luuttua luuttuja
akkusatiivi luuttu;
luutun
luutut
sisäpaikallissijat
inessiivi luutussa luutuissa
elatiivi luutusta luutuista
illatiivi luuttuun luuttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luutulla luutuilla
ablatiivi luutulta luutuilta
allatiivi luutulle luutuille
muut sijamuodot
essiivi luuttuna luuttuina
translatiivi luutuksi luutuiksi
abessiivi luututta luutuitta
instruktiivi luutuin
komitatiivi luuttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luutu-
vahva vartalo luuttu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

arkkiluuttu, barokkiluuttu, bassoluuttu, renessanssiluuttu

Substantiivi[muokkaa]

luuttu (1-C) (monikko luutut)

  1. moppi tai riepu, jolla luututaan lattia, lattiarätti


Käännökset[muokkaa]


Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luuttu Kielitoimiston sanakirjassa