luterilaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luterilaisuus (40)
- yksi protestanttisista kristinuskon suuntauksista, jonka juuret ovat saksalaisen Martti Lutherin opetuksissa ja 1500-luvun uskonpuhdistuksessa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luterilaisuus | luterilaisuudet |
| genetiivi | luterilaisuuden | luterilaisuuksien |
| partitiivi | luterilaisuutta | luterilaisuuksia |
| akkusatiivi | luterilaisuus; luterilaisuuden |
luterilaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luterilaisuudessa | luterilaisuuksissa |
| elatiivi | luterilaisuudesta | luterilaisuuksista |
| illatiivi | luterilaisuuteen | luterilaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luterilaisuudella | luterilaisuuksilla |
| ablatiivi | luterilaisuudelta | luterilaisuuksilta |
| allatiivi | luterilaisuudelle | luterilaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luterilaisuutena | luterilaisuuksina |
| translatiivi | luterilaisuudeksi | luterilaisuuksiksi |
| abessiivi | luterilaisuudetta | luterilaisuuksitta |
| instruktiivi | – | luterilaisuuksin |
| komitatiivi | – | luterilaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luterilaisuude- | |
| vahva vartalo | luterilaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
luterilaisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan luterilainen vartalosta luterilais- ja suffiksista -uus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luterilaisuus Kielitoimiston sanakirjassa