luovuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luovuus (40)

  1. se, että on luova

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluo̯ʋuːs/
  • tavutus: luo‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luovuus luovuudet
genetiivi luovuuden luovuuksien
partitiivi luovuutta luovuuksia
akkusatiivi luovuus;
luovuuden 		luovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi luovuudessa luovuuksissa
elatiivi luovuudesta luovuuksista
illatiivi luovuuteen luovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luovuudella luovuuksilla
ablatiivi luovuudelta luovuuksilta
allatiivi luovuudelle luovuuksille
muut sijamuodot
essiivi luovuutena luovuuksina
translatiivi luovuudeksi luovuuksiksi
abessiivi luovuudetta luovuuksitta
instruktiivi – luovuuksin
komitatiivi – luovuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luovuude-
vahva vartalo luovuute-
konsonantti-
vartalo 		luovuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan luova vartalosta luov- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

1. se, että on luova

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luovuus Kielitoimiston sanakirjassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=luovuus&oldid=4356177”