luotaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luotaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luodata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luotaava | luotaavat |
| genetiivi | luotaavan | luotaavien (luotaavain) |
| partitiivi | luotaavaa | luotaavia |
| akkusatiivi | luotaava; luotaavan | luotaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luotaavassa | luotaavissa |
| elatiivi | luotaavasta | luotaavista |
| illatiivi | luotaavaan | luotaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luotaavalla | luotaavilla |
| ablatiivi | luotaavalta | luotaavilta |
| allatiivi | luotaavalle | luotaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luotaavana | luotaavina |
| translatiivi | luotaavaksi | luotaaviksi |
| abessiivi | luotaavatta | luotaavitta |
| instruktiivi | – | luotaavin |
| komitatiivi | – | luotaavine |