lunastus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lunastus (39)

  1. se, kun lunastetaan
  2. (uskonto) Määritelmä puuttuu.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi lunastus lunastukset
genetiivi lunastuksen lunastusten
lunastuksien
partitiivi lunastusta lunastuksia
akkusatiivi lunastus; lunastuksen lunastukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi lunastuksessa lunastuksissa
elatiivi lunastuksesta lunastuksista
illatiivi lunastukseen lunastuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi lunastuksella lunastuksilla
ablatiivi lunastukselta lunastuksilta
allatiivi lunastukselle lunastuksille
Muut
essiivi lunastuksena lunastuksina
translatiivi lunastukseksi lunastuksiksi
abessiivi lunastuksetta lunastuksitta
instruktiivi lunastuksin
komitatiivi lunastuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]