lunastus
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
lunastus (39)
- se, kun lunastetaan
- (uskonto)
Määritelmä puuttuu.
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | lunastus | lunastukset |
| genetiivi | lunastuksen | lunastusten lunastuksien |
| partitiivi | lunastusta | lunastuksia |
| akkusatiivi | lunastus; lunastuksen | lunastukset |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lunastuksessa | lunastuksissa |
| elatiivi | lunastuksesta | lunastuksista |
| illatiivi | lunastukseen | lunastuksiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lunastuksella | lunastuksilla |
| ablatiivi | lunastukselta | lunastuksilta |
| allatiivi | lunastukselle | lunastuksille |
| Muut | ||
| essiivi | lunastuksena | lunastuksina |
| translatiivi | lunastukseksi | lunastuksiksi |
| abessiivi | lunastuksetta | lunastuksitta |
| instruktiivi | – | lunastuksin |
| komitatiivi | – | lunastuksine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. se, kun lunastetaan
|
2. uskonnossa
|
|
