lumoava
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
lumoava (10)
- (kuvaannollisesti) valtavan viehättävä, ihastuttava
- sellainen, joka langettaa lumouksen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlumoˌɑʋɑ/
- tavutus: lu‧mo‧a‧va
Verbi[muokkaa]
lumoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lumota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lumoava | lumoavat |
| genetiivi | lumoavan | lumoavien (lumoavain) |
| partitiivi | lumoavaa | lumoavia |
| akkusatiivi | lumoava; lumoavan | lumoavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lumoavassa | lumoavissa |
| elatiivi | lumoavasta | lumoavista |
| illatiivi | lumoavaan | lumoaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lumoavalla | lumoavilla |
| ablatiivi | lumoavalta | lumoavilta |
| allatiivi | lumoavalle | lumoaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lumoavana | lumoavina |
| translatiivi | lumoavaksi | lumoaviksi |
| abessiivi | lumoavatta | lumoavitta |
| instruktiivi | – | lumoavin |
| komitatiivi | – | lumoavine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lumoava Kielitoimiston sanakirjassa