lukitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lukitus (39)

  1. lukitseminen; lukitsemisjärjestelmä
    keskuslukitus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlukit̪us/
  • tavutus: lu‧ki‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lukitus lukitukset
genetiivi lukituksen lukitusten
lukituksien
partitiivi lukitusta lukituksia
akkusatiivi lukitus;
lukituksen
lukitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lukituksessa lukituksissa
elatiivi lukituksesta lukituksista
illatiivi lukitukseen lukituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lukituksella lukituksilla
ablatiivi lukitukselta lukituksilta
allatiivi lukitukselle lukituksille
muut sijamuodot
essiivi lukituksena lukituksina
translatiivi lukitukseksi lukituksiksi
abessiivi lukituksetta lukituksitta
instruktiivi lukituksin
komitatiivi lukituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lukitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lukitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä lukita (lukit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

keskuslukitus, lukitusjousi, lukitusjärjestelmä, lukituskynsi, lukituslaite, lukitussalpa, sähkölukitus, takalukitus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lukitus Kielitoimiston sanakirjassa