lukija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lukija (12)
- ihminen, joka lukee
- (tietotekniikka) laite tai ohjelma, joka lukee tietoa
- ortodoksisessa kirkkokunnassa jumalanpalveluksissa lukeva mieshenkilö. Lukijan aste on pappeuden asteista ensimmäinen ja he kuuluvat ipodiakoneiden ohella alempaan papistoon
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlukijɑ/
- tavutus: lu‧ki‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lukija | lukijat |
| genetiivi | lukijan | lukijoiden lukijoitten (lukijain) |
| partitiivi | lukijaa | lukijoita |
| akkusatiivi | lukija; lukijan |
lukijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lukijassa | lukijoissa |
| elatiivi | lukijasta | lukijoista |
| illatiivi | lukijaan | lukijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lukijalla | lukijoilla |
| ablatiivi | lukijalta | lukijoilta |
| allatiivi | lukijalle | lukijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lukijana | lukijoina |
| translatiivi | lukijaksi | lukijoiksi |
| abessiivi | lukijatta | lukijoitta |
| instruktiivi | – | lukijoin |
| komitatiivi | – | lukijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lukija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdettu verbistä lukea
Käännökset[muokkaa]
1. ihminen joka lukee
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
ajatustenlukija, koodinlukija, kuvanlukija, lukijakirje, lukijakunta, lukijamatka, lukijatutkimus, mittarinlukija, oikaisulukija, oikolukija, uutistenlukija