lukematon
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
lukematon (34-C) (komparatiivi lukemattomampi, superlatiivi lukemattomin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka ei ole lukenut, opiskelematon, oppimaton
- Mistäpä Matti sen lukemattomana tiesi.
- Laiska Heikki selvisi lopulta koulusta nokkeluudellaan ja lähes lukemattomana.
- sellainen, jota ei ole luettu
- Suuren tarjonnan vuoksi monet teokset jäävät lukemattomina kansalta tutustumatta.
- Lukematon pino sanomalehtiä odotti kotona viikon reissusta palatessa ja lukemattomaksi se usein jäikin.
- sellainen, joka ei ole laskettavissa, määrältään suuri
- Lukematon ihmispaljous oli vaivoin pidäteltävissä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlukeˌmɑt̪on/
- tavutus: lu‧ke‧ma‧ton
Käännökset[muokkaa]
3. sellainen, joka ei ole laskettavissa, määrältään suuri
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lukematon Kielitoimiston sanakirjassa