luhistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luhistuminen (38)
- teonnimi verbistä luhistua
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luhistuminen | luhistumiset |
genetiivi | luhistumisen | luhistumisten luhistumisien |
partitiivi | luhistumista | luhistumisia |
akkusatiivi | luhistuminen; luhistumisen |
luhistumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luhistumisessa | luhistumisissa |
elatiivi | luhistumisesta | luhistumisista |
illatiivi | luhistumiseen | luhistumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luhistumisella | luhistumisilla |
ablatiivi | luhistumiselta | luhistumisilta |
allatiivi | luhistumiselle | luhistumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luhistumisena (luhistumisna) |
luhistumisina |
translatiivi | luhistumiseksi | luhistumisiksi |
abessiivi | luhistumisetta | luhistumisitta |
instruktiivi | – | luhistumisin |
komitatiivi | – | luhistumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | luhistumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
luhistumis- |