lokkeilla
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
lokkeilla (67) (taivutus[luo])
- (slangia) pummia, odottaa jämille pääsyä, elää siivellä, kerjätä
- Pertti ei ostanut omia ranskalaisia, ja nyt hän lokkeilee.
- (puhekieltä) kärkkyä ja ryöstellä
- Ahma osaa myös lokkeilla toisten eläinten saaliista.
- (golf) pelata vieraana
- Maksan kentänhoitomaksua omalle kentälleni, ja lokkeilen aika usein muilla kentillä. [1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: lokkeilu