loisia
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loisia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta loinen
Verbi[muokkaa]
- elää loisena
- Käenpojan ja emon suhde on esimerkki lois-isäntäsuhteesta, ja niitä maailma on pullollaa. Käenpojan verta imevät lukuista loiset, ja ihmistäkin kiusaavat monenmoiset syöpäläiset ja taudit. Loisiminen on itse asiassa luultavasti maapallolla kaikkein yleisin olemassaolon strategia. Sellaista lajia ei tahdo löytyä, jolla ei loisia olisi – ja ällistyttävän usein loiset ovat lisäksi uskollisia juuri tietylle isäntälajille.[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈloi̯siɑˣ/
- tavutus: loi‧si‧a
Käännökset[muokkaa]
1. elää loisena
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: loisiminen, loisinta
Aiheesta muualla[muokkaa]
- loisia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Bargum, Katja & Kokko, Hanna. Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä. WSOY. Helsinki. 2008. ISBN 978-951-0-34020-2: s. 70