loikoilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loikoilu (2)

  1. loikoileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈloi̯koi̯lu/
  • tavutus: loi‧koi‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loikoilu loikoilut
genetiivi loikoilun loikoilujen
loikoiluiden
loikoiluitten
partitiivi loikoilua loikoiluita
loikoiluja
akkusatiivi loikoilu;
loikoilun
loikoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi loikoilussa loikoiluissa
elatiivi loikoilusta loikoiluista
illatiivi loikoiluun loikoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi loikoilulla loikoiluilla
ablatiivi loikoilulta loikoiluilta
allatiivi loikoilulle loikoiluille
muut sijamuodot
essiivi loikoiluna loikoiluina
translatiivi loikoiluksi loikoiluiksi
abessiivi loikoilutta loikoiluitta
instruktiivi loikoiluin
komitatiivi loikoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo loikoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]