loikkari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loikkari (6)[1]

  1. (politiikka) puolueesta tai muusta organisaatiosta toiseen siirtynyt
    Loikkarit uhkaavat kaataa Berlusconin. (Iltalehti)
  2. (politiikka) valtiostaan vihollisen tai vastustajan puolelle siirtynyt
    Soulissa monet pohjoiskorealaiset loikkarit juhlivat uutista itsevaltaisen Kim Jong Ilin kuolemasta. (verkkouutiset)
    Syyrian joukot ajoivat armeijan loikkarit ahtaalle Rastanissa. (yle.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈloi̯kːɑri/
  • tavutus: loik‧ka‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loikkari loikkarit
genetiivi loikkarin loikkarien
loikkareiden
loikkareitten
partitiivi loikkaria loikkareita
loikkareja
akkusatiivi loikkari;
loikkarin
loikkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi loikkarissa loikkareissa
elatiivi loikkarista loikkareista
illatiivi loikkariin loikkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi loikkarilla loikkareilla
ablatiivi loikkarilta loikkareilta
allatiivi loikkarille loikkareille
muut sijamuodot
essiivi loikkarina loikkareina
translatiivi loikkariksi loikkareiksi
abessiivi loikkaritta loikkareitta
instruktiivi loikkarein
komitatiivi loikkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo loikkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

yliloikkari

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6