lohtu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lohtu (1-F)

  1. lohduttava asia
    laiha lohtu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈloht̪u/
  • tavutus: loh‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lohtu lohdut
genetiivi lohdun lohtujen
partitiivi lohtua lohtuja
akkusatiivi lohtu;
lohdun
lohdut
sisäpaikallissijat
inessiivi lohdussa lohduissa
elatiivi lohdusta lohduista
illatiivi lohtuun lohtuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lohdulla lohduilla
ablatiivi lohdulta lohduilta
allatiivi lohdulle lohduille
muut sijamuodot
essiivi lohtuna lohtuina
translatiivi lohduksi lohduiksi
abessiivi lohdutta lohduitta
instruktiivi lohduin
komitatiivi lohtuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lohdu-
vahva vartalo lohtu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vrt. lohduttaa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • laiha lohtu