linnake

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Linnake

Substantiivi[muokkaa]

linnake (48-A)

Wikipedia
Katso artikkeli Linnake Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (sodankäynti, historia) suojavarustuksena käytettävä linnoitettu rakennus tai rakennelma
  2. (kuvaannollisesti) jonkin mielipiteen, näkemyksen, aatteen tai vastaavan tukikohta tai keskuspaikka
  3. Suomen merivoimien rannikkojoukkojen sotilasyksikkö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlinːɑkeˣ/
  • tavutus: lin‧na‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi linnake linnakkeet
genetiivi linnakkeen linnakkeiden
linnakkeitten
partitiivi linnaketta linnakkeita
akkusatiivi linnake;
linnakkeen
linnakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi linnakkeessa linnakkeissa
elatiivi linnakkeesta linnakkeista
illatiivi linnakkeeseen linnakkeisiin
linnakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi linnakkeella linnakkeilla
ablatiivi linnakkeelta linnakkeilta
allatiivi linnakkeelle linnakkeille
muut sijamuodot
essiivi linnakkeena linnakkeina
translatiivi linnakkeeksi linnakkeiksi
abessiivi linnakkeetta linnakkeitta
instruktiivi linnakkein
komitatiivi linnakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo linnakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
linnaket-

Etymologia[muokkaa]

linna + -ke

Käännökset[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

linnake (gen linnakese, part linnakest)

  1. (deminutiivi) (pieni) kaupunki, pikkukaupunki
    kena linnake
    nätti pikku kaupunki

Huomautukset[muokkaa]

  • viron deminutiivit ovat yleensä hellittelymuotoja, joten suomen sanaa "pikkukaupunki" vastaa paremmin väikelinn

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]