linde

Katso myös: Linde, lindé

Espanja

Substantiivi

linde m./f. (monikko lindes)

1. raja (erit. kahden omistajan maa-alueen välillä)

Etymologia

latinan sanasta limes ’raja’ (DRAE)

Verbi

linde

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä lindar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä lindar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä lindar

Hollanti

Substantiivi

linde m./f. (monikko linden)

1. lehmus

Saksa

Adjektiivi

linde

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta lind
2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta lind
3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta lind
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta lind
5. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta lind
6. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta lind
7. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta lind