liinakko
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈliːnɑkːo/
- tavutus: lii‧nak‧ko
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liinakko | liinakot |
genetiivi | liinakon | liinakoiden liinakoitten liinakkojen |
partitiivi | liinakkoa | liinakkoja liinakoita |
akkusatiivi | liinakko; liinakon |
liinakot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liinakossa | liinakoissa |
elatiivi | liinakosta | liinakoista |
illatiivi | liinakkoon | liinakkoihin liinakoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liinakolla | liinakoilla |
ablatiivi | liinakolta | liinakoilta |
allatiivi | liinakolle | liinakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liinakkona | liinakkoina liinakoina |
translatiivi | liinakoksi | liinakoiksi |
abessiivi | liinakotta | liinakoitta |
instruktiivi | – | liinakoin |
komitatiivi | – | liinakkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | liinako- | |
vahva vartalo | liinakko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- liinakko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A