liika

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

liika (9-D)

  1. ylimääräinen, liiallinen
    Välillä oli niin kuuma, että oli riisuttava liiat vaatteet.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈliːkɑ/
  • tavutus: lii‧ka

Substantiivi[muokkaa]

liika (9-D)

  1. ylimäärä, riittävän tai sopivan määrän ylittävä osa
    liika on aina liikaa
  2. yhdyssanan etuosana ilmaisee ylimääräistä
    liikavarvas
    liikanimi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liika liiat
genetiivi liian liikojen
(liikain)
partitiivi liikaa liikoja
akkusatiivi liika;
liian
liiat
sisäpaikallissijat
inessiivi liiassa liioissa
elatiivi liiasta liioista
illatiivi liikaan liikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liialla liioilla
ablatiivi liialta liioilta
allatiivi liialle liioille
muut sijamuodot
essiivi liikana liikoina
translatiivi liiaksi liioiksi
abessiivi liiatta liioitta
instruktiivi liioin
komitatiivi liikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liia-
vahva vartalo liika-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

liika-aine, liika-annostus, liikaedustus, liikahakkuu, liikahappoisuus, liikaherkkä, liikajännitys, liikakansoittua, liikakasvu, liikakuormitus, liikakysyntä, liikakäyttö, liikalihava, liikalihavuus, liikamäärä, liikanimi, liikapaine, liikapaino, liikapyynti, liikarasitus, liikaruokinta, liikasanaisuus, liikatarjonta, liikatoiminta, liikatuotanto, liikavarvas

Idiomit[muokkaa]

  • luulla itsestään liikoja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • liika Kielitoimiston sanakirjassa