lietsoja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lietsoja (10)
- se, joka lietsoo; toiminnan kiihottaja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlie̯t̪sojɑ/
- tavutus: liet‧so‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lietsoja | lietsojat |
genetiivi | lietsojan | lietsojien (lietsojain) |
partitiivi | lietsojaa | lietsojia |
akkusatiivi | lietsoja; lietsojan |
lietsojat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lietsojassa | lietsojissa |
elatiivi | lietsojasta | lietsojista |
illatiivi | lietsojaan | lietsojiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lietsojalla | lietsojilla |
ablatiivi | lietsojalta | lietsojilta |
allatiivi | lietsojalle | lietsojille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lietsojana | lietsojina |
translatiivi | lietsojaksi | lietsojiksi |
abessiivi | lietsojatta | lietsojitta |
instruktiivi | – | lietsojin |
komitatiivi | – | lietsojine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lietsoja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. se, joka lietsoo; toiminnan kiihottaja
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lietsoja Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
lietsoja
- (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta lietso