lennokki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Lennokki
Lennokki

Substantiivi[muokkaa]

lennokki (5-A)

  1. miehittämätön ilma-alus, jota käytetään mm. leluina, harrastekäytössä, sotilaskäytössä, mittauksessa, valokuvauksessa ja tavarantoimituksessa
    Nykyiset lennokit ovat lähes aina radio-ohjattuja.
    Iran ampui alas yhdysvaltalaisen tiedustelulennokin.
  2. liidokki
    Valmistin balsapuusta lennokkeja, joiden siivet päällystin paperilla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlenːokːi/
  • tavutus: len‧nok‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lennokki lennokit
genetiivi lennokin lennokkien
(lennokkein)
partitiivi lennokkia lennokkeja
akkusatiivi lennokki;
lennokin
lennokit
sisäpaikallissijat
inessiivi lennokissa lennokeissa
elatiivi lennokista lennokeista
illatiivi lennokkiin lennokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lennokilla lennokeilla
ablatiivi lennokilta lennokeilta
allatiivi lennokille lennokeille
muut sijamuodot
essiivi lennokkina lennokkeina
translatiivi lennokiksi lennokeiksi
abessiivi lennokitta lennokeitta
instruktiivi lennokein
komitatiivi lennokkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lennoki-
vahva vartalo lennokki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

muodostettu viron lennuk ’lentokone’ -sanan pohjalta[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Sofia Björklöf: Meri kuljettaa kieltä – virolaisia lainasanoja suomen murteissa. Kielikello, 2018, nro 3. Artikkelin verkkoversio.