leima

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leima

  1. musteeseen kastetulla muotilla painettu jälki; voidaan käyttää mm. varmentamaan asiakirjan alkuperäisyyttä tai koristeena
  2. puun kuoreen lyöty merkki kaadettavan metsän merkiksi
  3. (kuvaannollisesti) pysyvä jälki; jokin, joka vääjäämättömästi määrää henkilöstä tai muusta saatavan ensivaikutelman
    Eskolla on epäonnistujan leima, koska hän mokasi ensimmäisen projektinsa niin pahasti.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

ensipäivänleima, frankeerausleima, käsileimasin, kumileimasin, leimaa-antava, leimaaja, leimakirves, leimallinen, leimamerkki, leimasin, leimasintyyny, leimasinväri, leimata, leimaus, leimauttaa, leimautua, leimavero, lihaleima, lipunleimauslaite, metsänleimaus, mustaleimainen, nimileima, omaleimainen, omaleimaisuus, päivämääräleima, postileima, postimaksuleima, punaleimainen, salamanleimaus, sinetti, sinileimainen, tarkastusleima, tarkastusleimaus, vakausleima, valonleimaus, vesileima, vesileimallinen, virkaleima