leijuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
leijuminen (38)
- teonnimi verbistä leijua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leijuminen | leijumiset |
| genetiivi | leijumisen | leijumisten leijumisien |
| partitiivi | leijumista | leijumisia |
| akkusatiivi | leijuminen; leijumisen |
leijumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leijumisessa | leijumisissa |
| elatiivi | leijumisesta | leijumisista |
| illatiivi | leijumiseen | leijumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leijumisella | leijumisilla |
| ablatiivi | leijumiselta | leijumisilta |
| allatiivi | leijumiselle | leijumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leijumisena (leijumisna) |
leijumisina |
| translatiivi | leijumiseksi | leijumisiksi |
| abessiivi | leijumisetta | leijumisitta |
| instruktiivi | – | leijumisin |
| komitatiivi | – | leijumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leijumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
leijumis- | |