legenda

Suomi

Substantiivi

legenda (9)

1. pyhimyksen tai marttyyrin elämäkerta; eeppinen, usein sävyltään hurskas runoelma
2. (arkikieli) tarina tai muu kertomus; tällaisen tarinan tarunhohtoinen hahmo

   Hän oli legenda jo eläessään.

3. (musiikki) uskonnollissävyinen sävelrunoelma
4. selittävä teksti, kuvateksti ym.

   Mitalin legendassa lukee "Pro patria".

   Artikkelin alun legendasta selviää pääosin mistä on kyse.

   Legendan mukaan kuvassa on 1950-luvun alakoululaisia.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	legenda	legendat
genetiivi	legendan	legendojen (legendain)
partitiivi	legendaa	legendoja
akkusatiivi	legenda; legendan	legendat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	legendassa	legendoissa
elatiivi	legendasta	legendoista
illatiivi	legendaan	legendoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	legendalla	legendoilla
ablatiivi	legendalta	legendoilta
allatiivi	legendalle	legendoille
Muut
essiivi	legendana	legendoina
translatiivi	legendaksi	legendoiksi
abessiivi	legendatta	legendoitta
instruktiivi	–	legendoin
komitatiivi	–	legendoine- + omistusliite

Etymologia

jonkin kolmannen kielen kautta keskiaikaisen latinan legenda ’kertomus (erit. pyhimyksestä)’ > neutrin monikon gerundiivi verbistä lēgo 'lukea' → kirj. 'jokin joka on syytä lukea'

Käännökset

1. kirjallisuus

englanti: legend espanja: leyenda f. japani: 神話 kroatia: legenda f. puola: legenda f. ranska: légende

romania: legendă f. saksa: Legende f. serbia: legenda f. tšekki: legenda f. venäjä: легенда f. viro: legend

2. arkikieli

bulgaria: легенда f. englanti: legend espanja: leyenda f.

3. musiikki

englanti: legend

4. selittävä teksti, kuvateksti

englanti: legend saksa: Legende f.

Liittyvät sanat

• myytti, tarina

Italia

Substantiivi

legenda f. (monikko legende)

1. legenda
2. kuvateksti

Kroaatti

Substantiivi

legenda f.

1. legenda

Puola

Substantiivi

legenda f.

1. legenda

Serbia

Substantiivi

lègēnda f. (kyrillinen: легенда)

1. legenda

Tšekki

Substantiivi

legenda f.

1. legenda