larva

Suomi

Substantiivi

larva (9)

1. (murteellinen) puunlatva, latvus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	larva	larvat
genetiivi	larvan	larvojen (larvain)
partitiivi	larvaa	larvoja
akkusatiivi	larva; larvan	larvat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	larvassa	larvoissa
elatiivi	larvasta	larvoista
illatiivi	larvaan	larvoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	larvalla	larvoilla
ablatiivi	larvalta	larvoilta
allatiivi	larvalle	larvoille
Muut
essiivi	larvana	larvoina
translatiivi	larvaksi	larvoiksi
abessiivi	larvatta	larvoitta
instruktiivi	–	larvoin
komitatiivi	–	larvoine- + omistusliite

Englanti

Substantiivi

larva (monikko larvae)

1. toukka

Espanja

Substantiivi

larva f. (monikko larvas)

1. toukka

Italia

Substantiivi

larva f. (monikko larve)

1. toukka

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	larva	larvae
akkusatiivi	larvam	larvās
genetiivi	larvae	larvārum
datiivi	larvae	larvīs
ablatiivi	larvā	larvīs

larva f. (1) (yks. gen. larvae, monikko larvae)

1. (mytologia) vainajan paha henki; kummitus, aave
2. naamio, naamari

Portugali

Substantiivi

larva f. (monikko larvas)

1. toukka

Ruotsi

Verbi

larv|a (1) (-ar, -ade, -at)

1. tallustella
2. puhua tyhmyyksiä