lankous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lankous (40)

  1. (oikeustiede) jonkun henkilön ja hänen puolisonsa sukulaisen välinen suhde, avioliittoon perustuva sukulaisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑŋkous/ tai /ˈlɑŋkou̯s/
  • tavutus: lan‧ko‧us / lan‧kous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lankous lankoudet
genetiivi lankouden lankouksien
partitiivi lankoutta lankouksia
akkusatiivi lankous;
lankouden
lankoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi lankoudessa lankouksissa
elatiivi lankoudesta lankouksista
illatiivi lankouteen lankouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lankoudella lankouksilla
ablatiivi lankoudelta lankouksilta
allatiivi lankoudelle lankouksille
muut sijamuodot
essiivi lankoutena lankouksina
translatiivi lankoudeksi lankouksiksi
abessiivi lankoudetta lankouksitta
instruktiivi lankouksin
komitatiivi lankouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lankoude-
vahva vartalo lankoute-
konsonantti-
vartalo
lankout-

Etymologia[muokkaa]

lanko + -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lankoussuhde

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lankous Kielitoimiston sanakirjassa