lakeija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lakeija (12)

  1. miespuolinen sisäpalvelija
  2. (halventava) herraansa mielistelevä, nöyristelevä palvelija

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑkei̯jɑ/
  • tavutus: la‧kei‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lakeija lakeijat
genetiivi lakeijan lakeijoiden
lakeijoitten
(lakeijain)
partitiivi lakeijaa lakeijoita
akkusatiivi lakeija;
lakeijan
lakeijat
sisäpaikallissijat
inessiivi lakeijassa lakeijoissa
elatiivi lakeijasta lakeijoista
illatiivi lakeijaan lakeijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lakeijalla lakeijoilla
ablatiivi lakeijalta lakeijoilta
allatiivi lakeijalle lakeijoille
muut sijamuodot
essiivi lakeijana lakeijoina
translatiivi lakeijaksi lakeijoiksi
abessiivi lakeijatta lakeijoitta
instruktiivi lakeijoin
komitatiivi lakeijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lakeija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi < ranska[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lakeija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.