lakastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lakastuminen (38)
- teonnimi verbistä lakastua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lakastuminen | lakastumiset |
| genetiivi | lakastumisen | lakastumisten lakastumisien |
| partitiivi | lakastumista | lakastumisia |
| akkusatiivi | lakastuminen; lakastumisen |
lakastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lakastumisessa | lakastumisissa |
| elatiivi | lakastumisesta | lakastumisista |
| illatiivi | lakastumiseen | lakastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lakastumisella | lakastumisilla |
| ablatiivi | lakastumiselta | lakastumisilta |
| allatiivi | lakastumiselle | lakastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lakastumisena (lakastumisna) |
lakastumisina |
| translatiivi | lakastumiseksi | lakastumisiksi |
| abessiivi | lakastumisetta | lakastumisitta |
| instruktiivi | – | lakastumisin |
| komitatiivi | – | lakastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lakastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lakastumis- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lakastuminen Tieteen termipankissa