laistaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
laistaa (56) (taivutus) tai (53)
- ~ (akk.) tai ~ (elat.) vältellä, laiminlyödä (velvollisuuksia, vastuuta)
- Hän laistaa vastuunsa aina kun silmä välttää.
- Hän yritti laistaa työnteosta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑi̯st̪ɑːˣ/
- tavutus: lais‧taa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: laisto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- laistaa Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet[muokkaa]
- Taivutustyyppi 53 on oikein per Nykysuomen sanakirja.