lainasto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (vanhahtava) kirjasto
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑi̯nɑst̪o/
- tavutus: lai‧nas‧to
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lainasto | lainastot |
genetiivi | lainaston | lainastojen lainastoiden lainastoitten |
partitiivi | lainastoa | lainastoita lainastoja |
akkusatiivi | lainasto; lainaston |
lainastot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lainastossa | lainastoissa |
elatiivi | lainastosta | lainastoista |
illatiivi | lainastoon | lainastoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lainastolla | lainastoilla |
ablatiivi | lainastolta | lainastoilta |
allatiivi | lainastolle | lainastoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lainastona | lainastoina |
translatiivi | lainastoksi | lainastoiksi |
abessiivi | lainastotta | lainastoitta |
instruktiivi | – | lainastoin |
komitatiivi | – | lainastoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lainasto- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
sanan laina vartalosta laina- ja suffiksista -sto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lainasto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2