laikka

Wikisanakirjasta
Katso myös: Laikka, läikkä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laikka (9-A)[1]

  1. (tekniikka) hiomalaikka, pyörivä leikkaava terä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯kːɑ/
  • tavutus: laik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laikka laikat
genetiivi laikan laikkojen
(laikkain)
partitiivi laikkaa laikkoja
akkusatiivi laikka;
laikan
laikat
sisäpaikallissijat
inessiivi laikassa laikoissa
elatiivi laikasta laikoista
illatiivi laikkaan laikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laikalla laikoilla
ablatiivi laikalta laikoilta
allatiivi laikalle laikoille
muut sijamuodot
essiivi laikkana laikkoina
translatiivi laikaksi laikoiksi
abessiivi laikatta laikoitta
instruktiivi laikoin
komitatiivi laikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laika-
vahva vartalo laikka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hiomalaikka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • laikka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A