löysääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
löysääminen (38)
- teonnimi verbistä löysätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löysääminen | löysäämiset |
| genetiivi | löysäämisen | löysäämisten löysäämisien |
| partitiivi | löysäämistä | löysäämisiä |
| akkusatiivi | löysääminen; löysäämisen |
löysäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löysäämisessä | löysäämisissä |
| elatiivi | löysäämisestä | löysäämisistä |
| illatiivi | löysäämiseen | löysäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löysäämisellä | löysäämisillä |
| ablatiivi | löysäämiseltä | löysäämisiltä |
| allatiivi | löysäämiselle | löysäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löysäämisenä (löysäämisnä) |
löysäämisinä |
| translatiivi | löysäämiseksi | löysäämisiksi |
| abessiivi | löysäämisettä | löysäämisittä |
| instruktiivi | – | löysäämisin |
| komitatiivi | – | löysäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | löysäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
löysäämis- | |