löylytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

löylytys (39)[1]

  1. kuritus, pieksentä
  2. (puhekieltä) murskatappio

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈløy̯lyt̪ys/
  • tavutus: löy‧ly‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löylytys löylytykset
genetiivi löylytyksen löylytysten
löylytyksien
partitiivi löylytystä löylytyksiä
akkusatiivi löylytys;
löylytyksen
löylytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi löylytyksessä löylytyksissä
elatiivi löylytyksestä löylytyksistä
illatiivi löylytykseen löylytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi löylytyksellä löylytyksillä
ablatiivi löylytykseltä löylytyksiltä
allatiivi löylytykselle löylytyksille
muut sijamuodot
essiivi löylytyksenä löylytyksinä
translatiivi löylytykseksi löylytyksiksi
abessiivi löylytyksettä löylytyksittä
instruktiivi löylytyksin
komitatiivi löylytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo löylytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
löylytys-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39