lähetin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- elektroninen laite, joka lähettää kantoaaltoon koodattua signaalia antennin kautta eetteriin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlæhet̪in/
- tavutus: lä‧he‧tin
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lähetin | lähettimet |
genetiivi | lähettimen | lähettimien lähetinten |
partitiivi | lähetintä | lähettimiä |
akkusatiivi | lähetin; lähettimen |
lähettimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lähettimessä | lähettimissä |
elatiivi | lähettimestä | lähettimistä |
illatiivi | lähettimeen | lähettimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lähettimellä | lähettimillä |
ablatiivi | lähettimeltä | lähettimiltä |
allatiivi | lähettimelle | lähettimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lähettimenä (lähetinnä) |
lähettiminä |
translatiivi | lähettimeksi | lähettimiksi |
abessiivi | lähettimettä | lähettimittä |
instruktiivi | – | lähettimin |
komitatiivi | – | lähettimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lähettime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lähetin- |
Etymologia[muokkaa]
- verbistä lähettää
Käännökset[muokkaa]
1. elektroninen laite, joka koodattua signaalia antennin kautta eetteriin
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lähetin
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta lähetti
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta lähetti
Verbi[muokkaa]
lähetin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä lähettää