lähetin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lähetin (33-C)

  1. elektroninen laite, joka lähettää kantoaaltoon koodattua signaalia antennin kautta eetteriin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlæhet̪in/
  • tavutus: lä‧he‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lähetin lähettimet
genetiivi lähettimen lähettimien
lähetinten
partitiivi lähetintä lähettimiä
akkusatiivi lähetin;
lähettimen
lähettimet
sisäpaikallissijat
inessiivi lähettimessä lähettimissä
elatiivi lähettimestä lähettimistä
illatiivi lähettimeen lähettimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lähettimellä lähettimillä
ablatiivi lähettimeltä lähettimiltä
allatiivi lähettimelle lähettimille
muut sijamuodot
essiivi lähettimenä
(lähetinnä)
lähettiminä
translatiivi lähettimeksi lähettimiksi
abessiivi lähettimettä lähettimittä
instruktiivi lähettimin
komitatiivi lähettimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lähettime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lähetin-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lähetinputki

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lähetin

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta lähetti
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta lähetti

Verbi[muokkaa]

lähetin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä lähettää