käärme

Wikisanakirjasta
Katso myös: Käärme
Wikipedia
Katso artikkeli Käärme Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
[1] Hietakäärme

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käärme (48)

  1. alalahkoon Serpentes kuuluva jalaton ja vaihtolämpöinen matelija, jonka sanotaan kehittyneen liskoista
  2. (kuvaannollisesti) ilkeä juonittelija, katala henkilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæːrmeˣ/, [ˈk̟æːrme̞ˣ]
  • tavutus: käär‧me

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käärme käärmeet
genetiivi käärmeen käärmeiden
käärmeitten
partitiivi käärmettä käärmeitä
akkusatiivi käärme;
käärmeen
käärmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi käärmeessä käärmeissä
elatiivi käärmeestä käärmeistä
illatiivi käärmeeseen käärmeisiin
käärmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käärmeellä käärmeillä
ablatiivi käärmeeltä käärmeiltä
allatiivi käärmeelle käärmeille
muut sijamuodot
essiivi käärmeenä käärmeinä
translatiivi käärmeeksi käärmeiksi
abessiivi käärmeettä käärmeittä
instruktiivi käärmein
komitatiivi käärmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käärmee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
käärmet-

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

boakäärme, hietakäärme, jättiläiskäärme, kalkkarokäärme, kanervakäärme, kangaskäärme, ketjukäärme, kuristajakäärme, kyykäärme, käärmeenkesyttäjä, käärmeenkieli, käärmeenlumooja, käärmeenmyrkky, käärmeennahka, käärmeenpalvonta, käärmeenparta, käärmeenpesä, käärmeenpisto, käärmeenpistonyrtti, käärmeenpurema, käärmeensylki, käärmeenyrtti, käärmeihminen, käärmejäljitelmä, käärmekaktus, käärmekeitto, käärmekotka, käärmekurki, käärmekuusi, käärmenainen, käärmeseerumi, käärmetanssi, käärmetähti, käärmeöljy, kölikäärme, lohikäärme, merikäärme, myrkkykäärme, puukäärme, pytonkäärme, rantakäärme, silmälasikäärme, sokkokäärme, tarhakäärme, valuuttakäärme, vaskikäärme, vesikäärme

Idiomit[muokkaa]

  • olla käärmeissään — kokea suuttumusta, hiiltyä
  • ajaa (kuin) käärmettä piippuun/pyssyyn

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.