känny

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

känny (1)

  1. (puhekieltä) hellittelymuoto sanasta käsi
  2. (puhekieltä) hellittelymuoto sanasta kämmen
  3. (puhekieltä) kännykkä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkænːy/
  • tavutus: kän‧ny

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi känny kännyt
genetiivi kännyn kännyjen
partitiivi kännyä kännyjä
akkusatiivi känny;
kännyn
kännyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kännyssä kännyissä
elatiivi kännystä kännyistä
illatiivi kännyyn kännyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kännyllä kännyillä
ablatiivi kännyltä kännyiltä
allatiivi kännylle kännyille
muut sijamuodot
essiivi kännynä kännyinä
translatiivi kännyksi kännyiksi
abessiivi kännyttä kännyittä
instruktiivi kännyin
komitatiivi kännyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo känny-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • känny Kielitoimiston sanakirjassa