kyöpeli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kyöpeli (6)[1]

  1. (vanhentunut) aave, haamu, henkiolento
    Ja kuin opetuslapset näkivät hänen merellä käyvän, peljästyivät he, ja sanoivat: kyöpeli se on; ja huusivat pelvon tähden. (Matteuksen Evankeliumi (1776) 14:26)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkyø̯peli/
  • tavutus: kyö‧pe‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyöpeli kyöpelit
genetiivi kyöpelin kyöpelien
kyöpeleiden
kyöpeleitten
partitiivi kyöpeliä kyöpeleitä
kyöpelejä
akkusatiivi kyöpeli;
kyöpelin
kyöpelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kyöpelissä kyöpeleissä
elatiivi kyöpelistä kyöpeleistä
illatiivi kyöpeliin kyöpeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyöpelillä kyöpeleillä
ablatiivi kyöpeliltä kyöpeleiltä
allatiivi kyöpelille kyöpeleille
muut sijamuodot
essiivi kyöpelinä kyöpeleinä
translatiivi kyöpeliksi kyöpeleiksi
abessiivi kyöpelittä kyöpeleittä
instruktiivi kyöpelein
komitatiivi kyöpeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kyöpeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kyöpelinvuori, yökyöpeli

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6