kyylä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kyylä (10)
- (arkikieltä, halventava) henkilö, joka puuttuu vastenmielisellä tavalla hänelle kuulumattomiin asioihin
- (slangia, halventava) poliisi, kyttä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkyːlæ/, [ˈk̟yːlæ]
- tavutus: kyy‧lä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyylä | kyylät |
| genetiivi | kyylän | kyylien (kyyläin) |
| partitiivi | kyylää | kyyliä |
| akkusatiivi | kyylä; kyylän |
kyylät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyylässä | kyylissä |
| elatiivi | kyylästä | kyylistä |
| illatiivi | kyylään | kyyliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyylällä | kyylillä |
| ablatiivi | kyylältä | kyyliltä |
| allatiivi | kyylälle | kyylille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyylänä | kyylinä |
| translatiivi | kyyläksi | kyyliksi |
| abessiivi | kyylättä | kyylittä |
| instruktiivi | – | kyylin |
| komitatiivi | – | kyyline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyylä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kyylä Kielitoimiston sanakirjassa