kyttääjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kyttääjä (10)
- henkilö, joka kyttää
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkyt̪ːæːjæ/
- tavutus: kyt‧tää‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyttääjä | kyttääjät |
| genetiivi | kyttääjän | kyttääjien (kyttääjäin) |
| partitiivi | kyttääjää | kyttääjiä |
| akkusatiivi | kyttääjä; kyttääjän |
kyttääjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyttääjässä | kyttääjissä |
| elatiivi | kyttääjästä | kyttääjistä |
| illatiivi | kyttääjään | kyttääjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyttääjällä | kyttääjillä |
| ablatiivi | kyttääjältä | kyttääjiltä |
| allatiivi | kyttääjälle | kyttääjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyttääjänä | kyttääjinä |
| translatiivi | kyttääjäksi | kyttääjiksi |
| abessiivi | kyttääjättä | kyttääjittä |
| instruktiivi | – | kyttääjin |
| komitatiivi | – | kyttääjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyttääjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kytätä (vokaalivartalo kyttää- + -jä)
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kyttää
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kyttääjä Kielitoimiston sanakirjassa