kylläisyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kylläisyys (40)
- (fysiologia) se, että on kylläinen, saanut tarpeekseen syötävää
- (kemia) se kuinka paljon ainetta on liuennut liuokseen tai että ainetta on liuennut maksimaalinen määrä
- (taloustiede) se että tuotteiden tai palveluiden määrä markkinoilla on ylittänyt kysynnän
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkylːæi̯syːs/
- tavutus: kyl‧läi‧syys
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kylläisyys | kylläisyydet |
| genetiivi | kylläisyyden | kylläisyyksien |
| partitiivi | kylläisyyttä | kylläisyyksiä |
| akkusatiivi | kylläisyys; kylläisyyden |
kylläisyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kylläisyydessä | kylläisyyksissä |
| elatiivi | kylläisyydestä | kylläisyyksistä |
| illatiivi | kylläisyyteen | kylläisyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kylläisyydellä | kylläisyyksillä |
| ablatiivi | kylläisyydeltä | kylläisyyksiltä |
| allatiivi | kylläisyydelle | kylläisyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kylläisyytenä | kylläisyyksinä |
| translatiivi | kylläisyydeksi | kylläisyyksiksi |
| abessiivi | kylläisyydettä | kylläisyyksittä |
| instruktiivi | – | kylläisyyksin |
| komitatiivi | – | kylläisyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kylläisyyde- | |
| vahva vartalo | kylläisyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
kylläisyyt- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan kylläinen vartalosta kylläis- ja suffiksista -yys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on kylläinen
|
2. kemia
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kylläisyys Kielitoimiston sanakirjassa