kyllä
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
kyllä
- varsinkin repliikeissä ilmaisemassa myönteisyyttä, toisen ajatukseen yhtymistä t. toisaalta tehostamassa väitettä
- On se kyllä ihme, miten tuo talo on pysynyt pystyssä.
- En kyllä mene.
- (vanhentunut) kyllin, riittävästi
- On äiti laittanut kystä kyllä.
- muissa lauseissa, jotka ilmaisevat myönnytystä t. yhtymistä toisen ajatukseen
- Minun puolestani saat kyllä yrittää.
- Kyllä kai sinäkin tulet.
- Kyllähän siitä oli puhetta.
Ääntäminen[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kylläinen
- adverbit: kylliksi, kyllin, kylläksi, kyllältä
- substantiivit: kyllyys, yltäkylläisyys
- verbit: kyllästyä, kyllästää, kylläännyttää, kyllääntyä
Vastakohdat[muokkaa]
- (kieltävä vastaus) ei
Yhdyssanat[muokkaa]
Interjektio[muokkaa]
kyllä
- sana, jolla puhuja vastaa myöntävästi
- Onko sinulla rahaa? – ”Kyllä”. (puhujalla on rahaa)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkylːæ/, [ˈk̟ylːæ]
- tavutus: kyl‧lä
Etymologia[muokkaa]
’Paljoutta, runsautta’ merkinneestä kyllä-substantiivista. Kyllä-sana lienee irtautunut sellaisista ilmauksista kuin hänellä on kylläkalaa > hänellä on kyllä kalaa (eli hänellä on paljous kalaa) > kyllä hänellä on kalaa. Myöntävän vastauksen adverbiksi sana on irtautunut sellaisista ilmauksista kuin ”Kylläkö hänellä on kalaa?”, johon on vastattu ”Kyllä”. Edelleen kysymykseen ”Annatko kalaa?” voitiin vastata ”Annan kyllä!”[1]
Vastineita sukukielissä: viron küll.
Käännökset[muokkaa]
1. myöntävä vastaus
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kyllä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.