kykenevä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kykenevä
- sellainen, joka kykenee tekemään jtk
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkykeˌneʋæ/
- tavutus: ky‧ke‧ne‧vä
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä kyetä
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kykenevä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
kykenevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kyetä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kykenevä | kykenevät |
genetiivi | kykenevän | kykenevien (kykeneväin) |
partitiivi | kykenevää | kykeneviä |
akkusatiivi | kykenevä; kykenevän | kykenevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kykenevässä | kykenevissä |
elatiivi | kykenevästä | kykenevistä |
illatiivi | kykenevään | kykeneviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kykenevällä | kykenevillä |
ablatiivi | kykenevältä | kykeneviltä |
allatiivi | kykenevälle | kykeneville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kykenevänä | kykenevinä |
translatiivi | kykeneväksi | kykeneviksi |
abessiivi | kykenevättä | kykenevittä |
instruktiivi | – | kykenevin |
komitatiivi | – | kykenevine |