kuuroutua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuuroutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. tulla kuuroksi, menettää kuulonsa
    Setäni kuuroutui sodassa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: kuu‧rou‧tu‧a / kuu‧ro‧u‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]