kuulu
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kuulu (1) (komparatiivi kuulumpi, superlatiivi kuuluin) (taivutus[luo])
- kuuluisa
- Näe peto, jonka tähden käännyin; auta / sen ohi mua, viisas kuulu! Multa / se vapisuttaa poven ynnä ponnen.
- (Dante Aleghieri: Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino)
- Näe peto, jonka tähden käännyin; auta / sen ohi mua, viisas kuulu! Multa / se vapisuttaa poven ynnä ponnen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuːlu/
- tavutus: kuu‧lu
Käännökset[muokkaa]
- Kts. kuuluisa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuulu Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
kuulu
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä kuulua