kutsuja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kutsuja (10)
- henkilö, joka kutsuu jonkun johonkin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkut̪sujɑ/
- tavutus: kut‧su‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kutsuja | kutsujat |
genetiivi | kutsujan | kutsujien (kutsujain) |
partitiivi | kutsujaa | kutsujia |
akkusatiivi | kutsuja; kutsujan |
kutsujat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kutsujassa | kutsujissa |
elatiivi | kutsujasta | kutsujista |
illatiivi | kutsujaan | kutsujiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kutsujalla | kutsujilla |
ablatiivi | kutsujalta | kutsujilta |
allatiivi | kutsujalle | kutsujille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kutsujana | kutsujina |
translatiivi | kutsujaksi | kutsujiksi |
abessiivi | kutsujatta | kutsujitta |
instruktiivi | – | kutsujin |
komitatiivi | – | kutsujine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kutsuja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kutsuu jonkun johonkin
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kutsuja Kielitoimiston sanakirjassa