kutina

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kutina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kutina

Substantiivi[muokkaa]

kutina (12)

  1. aistimus, joka aiheuttaa tunteen ihon raapimisen tarpeesta, tunne ihon raapimisen tarpeesta
  2. (arkikieltä) aavistus jostain

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkut̪inɑ/
  • tavutus: ku‧ti‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutina kutinat
genetiivi kutinan kutinoiden
kutinoitten
(kutinain)
partitiivi kutinaa kutinoita
akkusatiivi kutina;
kutinan
kutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kutinassa kutinoissa
elatiivi kutinasta kutinoista
illatiivi kutinaan kutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutinalla kutinoilla
ablatiivi kutinalta kutinoilta
allatiivi kutinalle kutinoille
muut sijamuodot
essiivi kutinana kutinoina
translatiivi kutinaksi kutinoiksi
abessiivi kutinatta kutinoitta
instruktiivi kutinoin
komitatiivi kutinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • olla sellainen kutina (että ...)
    1. olla aavistus jostakin
      Minulla on sellainen kutina, että ensi vuosi tulee olemaan hyvän kasvun aikaa.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kutina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

kutina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kuti

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kutina f.

  1. kvitteni