kusta
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Adverbi
kusta
- (interrogatiivinen, erittäin vanhahtava) mistä
- Ja kuin hän nosti silmänsä, näki hän oudon miehen kaupungin kujalla; ja sanoi vanha mies hänelle: kuhunka sinä tahdot? ja kusta sinä tulet? (Biblia, 1776)
- Mistäs tulet, kustas tulet, Poikani iloinen? (Velisurmaaja, Kanteletar)
[muokkaa] Pronomini
kusta
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto, erittäin vanhahtava) yksikön elatiivimuoto sanasta kuka
- (indefiniittinen, taivutusmuoto, erittäin vanhahtava) yksikön elatiivimuoto sanasta kuka
[muokkaa] Substantiivi
kusta
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta [[{{{2}}}#kusi|{{{2}}}]]
[muokkaa] Substantiivi
kusta (10)
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kusta | kustat |
| genetiivi | kustan | kustien (kustain) |
| partitiivi | kustaa | kustia |
| akkusatiivi | kusta; kustan | kustat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kustassa | kustissa |
| elatiivi | kustasta | kustista |
| illatiivi | kustaan | kustiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kustalla | kustilla |
| ablatiivi | kustalta | kustilta |
| allatiivi | kustalle | kustille |
| Muut | ||
| essiivi | kustana | kustina |
| translatiivi | kustaksi | kustiksi |
| abessiivi | kustatta | kustitta |
| instruktiivi | – | kustin |
| komitatiivi | – | kustine- + omistusliite |
[muokkaa] Etymologia
- nominativaatio sanan kusi partitiivimuodosta
[muokkaa] Verbi
- (alatyyliä) virtsata, erittää virtsaa
- (slangia, alatyyliä) epäonnistua, mokata
- Kusin ET:n kokeen eilen!
[muokkaa] Käännökset
1. alat. virtsata
|
