kusta
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
kusta
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) mistä
- Ja kuin hän nosti silmänsä, näki hän oudon miehen kaupungin kujalla; ja sanoi vanha mies hänelle: kuhunka sinä tahdot? ja kusta sinä tulet? (Biblia, 1776)
- Mistäs tulet, kustas tulet, Poikani iloinen? (Velisurmaaja, Kanteletar)
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kusta Kielitoimiston sanakirjassa
Pronomini[muokkaa]
kusta
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto, erittäin vanhahtava) yksikön elatiivimuoto sanasta kuka
- (indefiniittinen, taivutusmuoto, erittäin vanhahtava) yksikön elatiivimuoto sanasta kuka
Substantiivi[muokkaa]
kusta
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kusi
Verbi[muokkaa]
- (arkikieltä) virtsata
- (arkikieltä) epäonnistua, mokata
- Kusin ET:n kokeen eilen!
- (arkikieltä) olla epäilyttävää, olla vialla
- Tämä homma kusee.
- Jokin tässä kusee nyt, ja pahasti.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkust̪ɑˣ/
- tavutus: kus‧ta
Käännökset[muokkaa]
1. alat. virtsata
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: kusaista
Idiomit[muokkaa]
- kusta muroihin
- kusta silmään – huijata
- kuin juosten kustu – huolimattomasti tehty
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kusta Kielitoimiston sanakirjassa
Indonesia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kusta
Jaava[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kusta
Malaiji[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kusta
Sunda[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kusta
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen adverbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen pronominien taivutusmuodot
- Suomen kielen vanhahtavat ilmaukset
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen 66. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen kielen fysiologian sanasto
- Indonesian sanat
- Indonesian kielen substantiivit
- Jaavan sanat
- Jaavan kielen substantiivit
- Malaijin sanat
- Malaijin kielen substantiivit
- Sundan sanat
- Sundan kielen substantiivit