kuski

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuski (5)

  1. (arkikieltä) auton tai muun liikennevälineen kuljettaja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuski/
  • tavutus: kus‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuski kuskit
genetiivi kuskin kuskien
(kuskein)
partitiivi kuskia kuskeja
akkusatiivi kuski;
kuskin
kuskit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuskissa kuskeissa
elatiivi kuskista kuskeista
illatiivi kuskiin kuskeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuskilla kuskeilla
ablatiivi kuskilta kuskeilta
allatiivi kuskille kuskeille
muut sijamuodot
essiivi kuskina kuskeina
translatiivi kuskiksi kuskeiksi
abessiivi kuskitta kuskeitta
instruktiivi kuskein
komitatiivi kuskeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuski-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

bussikuski, juoppokuski, kamelikuski, kuskinpukki, kuskipukki, ratikkakuski, rekkakuski, rikšakuski, roskakuski, taksikuski, tehdaskuski, vossikkakuski

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuski Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Koutsi ja kuski. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkeli 408 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa