kuoriutua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kuoriutua (52-F) (taivutus[luo])[1]
- rikkoa munan kuori sisäpuolelta ja jatkaa kasvuaan ulkona, syntyä munasta
- (kuvaannollisesti) tulla joksikin harjaantumisen kautta tai ajan kuluessa
- Sinusta kuoriutuu vielä hyvä pappi.
- halkeilla, lohkeilla, irrota
- Maali on kuoriutunut laikkuina eteläseinällä.
Ääntäminen[muokkaa]
- tavutus: kuo‧riu‧tu‧a / kuo‧ri‧u‧tu‧a
Käännökset[muokkaa]
1. rikkoa munan kuori sisäpuolelta
|
3. lohkeilla ja irrota
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuoriutua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F